Menu

Lapsikin voi harjoitella liikaa

Erilaiset lapsille tyypilliset tuki- ja liikuntaelimistön rasitusvammat ja kiputilat ovat yleisiä. Yksipuolinen liikkuminen ja liian varhainen erikoistuminen johtavat helposti epätasapainoiseen kuormitukseen sekä yleisen liikehallinnan puutteelliseen kehittymiseen. Nämä altistavat rasitusvammoille.

Se, onko kasvu vielä kesken, tulee aina ottaa huomioon lasten rasitusvaivojen hoidossa.

- Ylipäätään lapset eivät ole pieniä aikuisia, joten heidän rasituskipunsakin eroavat aikuisten vaivoista. Etenkin lihasten ja jänteiden kiinnityskohtien kiputilat luuston luutumisalueilla ovat kasvuiän tyyppivaivoja. Kasvavan nuoren luu ei myöskään tapaturmissa murru samalla tavalla eikä samoista paikoista kuin aikuisen luu, sanoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Klaus Köhler Diacorista.

Luutumisalueen kiputilat eli apofysiitit syntyvät liiallisesta ja toistuvasta vetorasituksesta. Kasvuvaiheessa kiinnityskohdan epäkypsä luu on vielä heikompi suhteessa lihakseen ja jänteeseen. Apofysiiteistä tunnetuimpia ovat Osgood-Schlatterin tauti polven alapuolella ja kantapäähän iskevä Severin tauti.

Köhlerin mukaan lapset kestävät luonnostaan paljon liikkumista, leikkiä ja urheilua. Varsinainen yliharjoittelu ja siitä seuraava ylikuormitus on kuitenkin mahdollista. Yli-innokas valmentaja tai vanhempi on riskitekijä.

Jos liikunta oikeasti maistuu lapselle ja hän liikkuu omasta ilostaan, ongelmia syntyy harvemmin. Lapsi pystyy yleensä itse säätämään menoaan ja tahtiaan oman jaksamisensa mukaan.

Yliharjoittelua ja -kuormitusta pitää osata epäillä, kun liikkumisen mielekkyys katoaa ja vaihtuu väsymykseen ja jaksamattomuuteen. Näin etenkin, mikäli harjoitusten määrä ja kuormittavuus ovat edeltävästi nousseet.

Köhler huomauttaa, että liikkuvan lapsen väsymyksen taustalla voi olla raudanpuutetta. Raudanpuute ja muut mahdolliset sairaudet pitäisi aina selvittää ennen kuin väsyminen ja jaksamattomuus laitetaan yliharjoittelun tai ylikuormituksen tiliin.

Monessa lajissa ja joukkueessa mukana olevan lapsen kohdalla tulee muistaa harjoittelun kokonaismäärä. Yhden lajin sisällä harjoituskuorma on hallittavissa, mutta kun lajeja tai joukkueita on useampia, kokonaisrasitus voi salakavalasti nousta huomattavaksi. On ensisijaisen tärkeätä, että valmentajat, vanhemmat ja nuori urheilija itse tiedostavat tämän ja pyrkivät löytämään sopivan tasapainon harjoitusohjelmaan.

Lääkärinkin pitäisi osata kartoittaa kokonaistilanne ja vaivojen taustatekijät. Eli muistaa hoitaa potilasta eikä pelkästään oireita, Köhler toteaa.

Artikkelin kirjoittaja: Esko Heikkinen

 


Lue lisää

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, Yleislääkäri, Urheilulääkäri