Menu

Yksilöllinen ja haastava ristiside

Ortopedi Eric Linko arvioi, että noin joka kymmenes polvivammapotilas hänen vastaanotollaan kärsii etumaisen ristisiteen vammasta. Arvio sopii hyvin koko maan lukuihin, sillä Suomessa tehdään vuosittain yli 30 000 erilaista polvitähystystoimenpidettä, joista reilu 2 000 on eturistisideleikkauksia.

Eturistisiteen eli ACL:n (anterior cruciate ligament) päätehtävänä on kontrolloida reisi- ja sääriluun välistä liikettä siten, että sääri ei mene liikaa eteen suhteessa reisiluuhun. Eturistisiteen repeämä voi syntyä joko kontaktitilanteissa, esimerkiksi jalkapallossa ja salibandyssa, tai vääntymällä, kuten laskettelussa.  Lajista riippumatta polven vääntyessä ja kiertyessä voimakkaasti on mahdollista, että eturistiside vaurioituu.

Revennyt ristiside ei välttämättä ole kovin kipeä.

Revennyt ristiside ei välttämättä ole kovin kipeä. Kivut aiheutuvat pääsääntöisesti liitännäisvammoista, kuten usein samaan aikaan tapahtuvasta nivelkierukan tai sivusiteen repeämisestä, luuruhjeista tai rustovaurioista.  ACL-vammassa polvi turpoaa nopeasti, yleensä jo saman päivän aikana. Vammaan voi liittyä myös tunne polven alta pettämisestä, mutta ei vielä välttämättä silloin, kun polvi on kovin turvonnut ja arka. Osa potilaista tulee hoitoon vasta viiveellä, kun vamma ei alkuun ole tuntunut niin pahalta.

-Voimakas turvotus on ehdottomasti syy ottaa yhteyttä lääkäriin, kuten sekin, että jalalle ei voi varata. Myös voimakkaan ojennus- tai koukistusvajeen kanssa kannattaa hankkiutua lääkärin puheille ripeästi, Linko neuvoo.

Vastaanotolla otetaan yleensä aina röntgenkuva sen varmistamiseksi, että polvessa ei ole murtumia. Myös nopea magneettikuvaus on nykyaikaa.

- Potilaan oman kertomuksen ohella kaikkein tärkein asia on kuitenkin lääkärin kliininen tutkimus, ”käsitutkimus”.  Sillä arvioidaan polven tukevuutta. Tämä voi tosin olla alkuvaiheessa hankalaa, kun polvi on turvonnut, kipeä ja jännittynyt. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että ennen leikkauspäätöstä käsi- ja konetutkimuksien on hyvä vastata toisiaan.

Kaikkia ei leikata

Kaikkia revenneitä ristisiteitä ei pidä leikata. Näin on varsinkin jo ennen vammaa vahvasti kuluneiden, nivelrikosta kärsivien polvien kohdalla. Polvet, ihmiset ja tarpeet ovat yksilöllisiä. Jokainen ristisiderepeämä ei tarkoita löysää polvea, sillä noin 15 prosenttia ristisidevammaisista voi tästä huolimatta harrastaa entistä liikuntaansa.  Ja jos ei harrasta polven kannalta haastavaa liikuntaa, joka toinen ihminen tulee toimeen revenneellä ristisiteellä.

- Aikanaan ajateltiin, että ristisiteen leikkaaminen estäisi nivelrikon kehittymistä. Näin ei nykytiedon mukaan näyttäisi olevan. Jos polvi kuitenkin toistuvasti muljahtelee ja menee alta, se ei tee hyvää kierukoille ja rustoille. Tällaisessa tilanteessa polvea tukevoittavaa korjausta tulisi harkita. Jos polvi sen sijaan ei vammasta huolimatta aiheuta henkilölle mitään rajoitteita harrastuksiin tai työhön, ei korjaus välttämättä ole tarpeen.

Leikkauksen kanssa ei kannata odotella.

Nykyään puhutaan paljon leikkaushoidon nopeudesta. Eric Linko puhuisi mieluummin sen oikea-aikaisuudesta ja ylipäätään tarpeellisuudesta.

- Leikkaukseen päädyttäessä se on hyvä tehdä nopeasti eli 1-2 viikossa, kun vaivaan liittyy esimerkiksi nivelrakoon jäänyt kierukanpala, jolloin polvi on lukossa. Jos kyse on puhtaasta ristisidevammasta, kannattaa leikkausta odottaa 3-4 viikkoa, sillä polven jäykistymisen riski on pienempi, kun leikkaus tehdään vasta ruhjeiden parannuttua ja polven liikkuessa hyvin. Paranemisen näkökulmasta ei ole ongelma, vaikka toimenpide tehtäisiin myöhemminkin. Osa urheilijoista saattaa yrittää päästä kauden loppuun rikkoutuneella ristisiteellä ja lähtee leikkaukseen vasta kauden jälkeen. Samoin opiskelu- tai työesteet voivat olla syy siirtää leikkaus sopivampaan ajankohtaan. Takavuosina vammaa kuntoutettiin ensin vuoden ajan ja leikkaukseen mentiin vasta, jos polvi ei vielä senkään jälkeen tuntunut tukevalta.

- Ikä sen paremmin kuin ylipainokaan eivät ole suoranaisia esteitä leikkauksen suorittamiselle. Silti voimme sanoa, että ristisideleikkaus on nuoren ja liikkuvan ihmisen toimenpide. Suurin osa leikkauspotilaista on alle 30-vuotiaita ja melkein jokainen on alle 40-vuotias. Tosin vanhempiakin liikunnallisesti aktiivisia joutuu välillä leikkaamaan, jotta kuntoutuksesta huolimatta haittaava epätukevuus saataisiin korjattua. Painon pudottaminen helpottaa kuntoutumista.

Leikkaus on vaativa toimenpide

Eric Lingon mielestä ristisideleikkaus on iso toimenpide, jonka jälkeen polvi tulee kuntouttaa huolella. Liitännäisvammoista riippuen leikkaus kestää yleensä tunnista puoleentoista ja se on päiväkirurginen eli illaksi pääsee kotiin. Kipulääkettä tarvitaan, sillä porakanavat ja siirteiden ottopaikat ovat arkoja. Myös sauvat ovat aluksi tärkeät, sillä jalan liikekontrolli on leikkauksen jälkeen huono. 

Parhaimmillaan polvi saadaan korjattuna lähelle normaalia, mutta aivan normaali se ei ole, sillä siirteen vuoksi hermotus on erilainen ja polven proprioseptiikka eli asento- ja liiketuntemus muuttuu. Tämä pitää muistaa kuntoutuksessa.

- Puhun mielelläni puolen vuoden tai jopa vuoden projektista eturistisidekorjauksen yhteydessä, sillä vaikka kirurgia on esimerkiksi tähystyksen myötä mennyt eteenpäin, ihmiskehon paranemisvauhti on pysynyt samana. Jos palaa liian aikaisin urheilun pariin, uusintarepeämän mahdollisuus on suuri.

Uusintaleikkaus on Lingon mukaan vielä haastavampi toimenpide kuin ensimmäinen. Joskus se joudutaan tekemään kahdessa vaiheessa, kun vanhojen porakanavien on revenneen siirteen poiston jälkeen ensin annettava parantua. 

Linko käyttää leikkauksissaan ensisijaisesti tekniikkaa, jossa siirrettävä jänne otetaan polven takaa reisilihas- eli hamstring-jänteistä. Toki myös BTB- eli polvijänteen tekniikka on hallittava, sillä uusintaleikkauksissa ei samaa paikkaa voi käyttää kahdesti. Molemmat tekniikat ovat lopputuloksen kannalta yhtä hyviä, mutta hamsting-tekniikassa jälkivaivat saattavat olla jonkin verran pienempiä. Esimerkiksi salibandymaalivahdille BTB-leikkaus ei sovi ollenkaan, koska polvillaanolo on tuolloin hankalampaa.

Esko Heikkinen