Menu

Vaahtoa, laseria vai virkkuukoukkua suonikohjuihin?

Suonikohjujen hoito puhuttaa. Eikä edes aivan harvoja, sillä tutkimusten mukaan jopa 30 - 40 prosenttia länsimaiden aikuisväestöstä kärsii tästä vaivasta. Thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri Anne Eklund on hoitanut suonikohjupotilaita neljännesvuosisadan ja nähnyt myös hoitotapojen jatkuvan kehittymisen.

Heti haastattelun aluksi Eklund haluaa huomauttaa, että vaikka joskus annetaan toisin ymmärtää, suurin osa suonikohjujen hoidosta on ehdottomasti sairaudenhoitoa. Vain harvoin on kyse pelkästä kosmeettisesta haitasta.

- Tavallisia oireita ovat särky, turvotus, suonenvedot eli krampit sekä ”levottomat jalat”, mikä pakottaa liikuttelemaan jalkoja epämiellyttävän tunteen vähentämiseksi. Vahvin selittäjä suonikohjujen saamiselle on perinnöllinen taipumus. Seisominen ei niiden kehittymiseen vaikuta, ylipaino ja raskauksien määrä sen sijaan kyllä.

Laserhoidon kannalta suonen koko on ratkaiseva.

Lääketieteellisesti puhumme virallisesti alaraajojen kroonisesta laskimovajaatoiminnasta. Tilanne syntyy, kun veri pintalaskimoissa matkaa kohti sydäntä ja levittyneiden suonten läpät eivät enää toimi kunnolla. Vähitellen suoni ei huonon läppätoiminnan vuoksi enää sulkeudu täydellisesti ja veri alkaa valua alaspäin.

- Valuminen aiheuttaa laskimopainetta ja turvotusta ja johtaa kroonisiin ihomuutoksiin, kun ihon pintaverenkierto huononee. Kolhuissa iho paranee huonosti ja pahimmillaan seurauksena on säärihaava. Jalat eivät tietenkään näytä hyvältä, kun tumma veri seisoo suonissa.

Laser ja vaahto hoitavat

Suonikohjupotilaan pelastus on kaksinkertainen laskimojärjestelmä. Vaikka pinnallinen järjestelmä poistetaan käytöstä, syvempi hoitaa saman asian eli veren palautumisen sydämeen.

- Käytännössä moderni hoito on joko laserhoitoa, vaahtoruiskutushoitoa tai ns. virkkuukoukkumenetelmää, jossa pala suonta poistetaan paikallisesti, Eklund kertoo.

Laserhoito tarkoittaa fotonienergiaa, jolla suoni poltetaan tukkoon. Hoidon tuloksena se arpeutuu kiinni koko matkaltaan. Ohut laserkuitu pistetään suoneen sisään pienestä reiästä, jotka paranevat täysin näkymättömiksi ja mitään arpea ei jää.

Vaahtoruiskutuksessa tehdään useampaan kohtaan neulan- tai kanyylinpistoja ja vaahto ruiskutetaan suonen sisään. Se aiheuttaa reaktion, jossa suoni supistuu ja arpeutuu kiinni. Nämäkin jäljet paranevat näkymättömiksi.

Virkkuukoukkuhoitoa käytetään usein muun hoidon yhteydessä. Pienestä pistoreiästä otetaan pala suonta pois ja päälle laitetaan tukisukka. Haava ei vuoda, koska ihmisellä ei juuri ole laskimopainetta.

Milloin laser, milloin vaahto?

Anne Eklundin mukaan laserilla hoidetaan ”kaikki mitä voidaan”, eli ainakin suorat laskimoiden päärungot.

- Suonen koko on ratkaiseva, sillä halkaisijan on oltava vähintään 4-5 mm, jotta laserkuitu mahtuu sen sisälle. Vaahtoruiskutus taas tehoaa sitä paremmin, mitä pienempi suoni on.

Jos potilaalle on tehty lasertoimenpide, uusintaleikkauksille ei juurikaan tarvetta. Tutkimuksien mukaan vain pari prosenttia potilaista tarvitsee uuden toimenpiteen. Vaahtohoidoista tiedetään, että 20 - 30 prosenttia päärungoista ei tukkeudu tällä menetelmällä.

Sairauspoissaolotkin jäävät nykytekniikoilla lyhyiksi, sillä vaahtohoidon jälkeen ei sairauspoissaoloa töistä tarvita lainkaan. Laserhoitojen jälkeen tavallinen sairauspoissaolo on 1-2 viikkoa, riippuen työn laadusta ja toimenpiteen laajuudesta. Laserhoitojen yhteydessä käytetään usein paikallisia ”koukutuksia”. Työhön paluun kannalta on ratkaisevaa, kuinka kipeä jalka on. 

Hoitomenetelmän valinnan kannalta keskeistä on vastaanottotilanteessa tehty potilaan tutkimus ja haastattelu.

- Ainoa tarvittava konetutkimus on niin sanottu Duplex doppler -ultraäänikuvaus, jonka teen vastaanoton yhteydessä. Toimenpiteeseen voi tulla suoraan, jos verisuonikirurgi on jo aiemmin tehnyt tämän tutkimuksen. Suosin kuitenkin sitä, että hoitava lääkäri tekee sekä tutkimuksen että hoidot itse alusta alkaen.

Esko Heikkinen