Menu

Unettomuutta voidaan hoitaa

Noin joka kymmenes suomalainen kärsii unettomuudesta. Unettomuuden syy on tavallisesti jokin elämäntilanteeseen liittyvä rasite tai menetys. Se saattaa pitkittyä krooniseksi eli pitkäkestoiseksi unettomuudeksi

Psykiatrian erikoislääkäri Olli Kymäläinen on perehtynyt univaikeuksiin ja hoitaa niistä kärsiviä potilaitaan Diacor Itäkeskuksessa. Asiantuntija löytää nopeasti useampia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen unen laatuun ja nukahtamiseen. Ne tulee myös ottaa huomioon unettomuuden hoidossa.

- Tilapäisen unettomuuden hoitoon voidaan käyttää ns. bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia valmisteita. Potilasta on kuitenkin valistettava, että niiden käyttö on väliaikaista. Pitkäaikainen käyttö johtaa yleensä tehon heikkenemiseen sekä salakavalasti ilmestyvään tarpeeseen nostaa annosta. Jos kontrolloimaton käyttö jatkuu, olemme lopulta ikävässä tilanteessa, jossa potilas on uneton ja kärsii silti bentsodiatsepiinien sivuvaikutuksista, kuten muistihäiriöistä, depressiosta tai päänsärystä.

Kymäläinen muistuttaa, että on eri asia puhua vaikeuksista nukahtaa tai vaikeuksista ylläpitää unta. Iltalääke voidaan valita sen mukaan joko lyhyt- tai pitempivaikutteina.

Hyvään uneen ja nukahtamiseen vaikuttavat monet melko yksinkertaiset asiat. Onko makuuhuone hiljainen, pimeä ja riittävän viileä? Häiritseekö televisio tai tietokone nukahtamassa olevaa henkilöä? Onko sisutustyyli vaalea ja "skandinaavisen hillitty", etenkin verhojen osalta? Jälkimmäinen ei ole hyvä asia nukahtajan kannalta, sillä verhojen tulisi olla pimentävät. Sälekaihtimienkin lisäksi olisi hyvä olla riittävän tummat ja valoa läpäisemättömät verhot. Ihanteellinen lämpötila makuuhuoneelle on 18-20 astetta.

Ongelmanukkujan kannattaa välttää raskasta liikuntaa tai stressaavia ajatuksia ja puheenaiheita jo tunti pari ennen nukkumaanmenoa.

- Ongelmanukkujan kannattaa välttää raskasta liikuntaa tai stressaavia ajatuksia ja puheenaiheita jo tunti pari ennen nukkumaanmenoa. Kahvin (kofeiinin) sieto on yksilöllistä, mutta tavallisesti unettomuuspotilaan kannattaa välttää kahvia sekä kola- ja energiajuomia klo 16 jälkeen.

Alkoholi vaikuttaa unta keventävästi ja varsinkin aamuyöstä voi tulla levotonta. Siksi alkoholia ei kannattaisi nauttia nukkumaanmenoa edeltävän kahden tunnin aikana. Myös tupakointi on pahasta. Sitä ei saisi harrastaa neljään tuntiin ennen nukkumaanmenoa.

Sairaudet altistavat unettomuudelle

Lääkärin tulee unettomuutta tutkiessaan sulkea pois myös mahdolliset sairaudet, kuten masennus, bipolaarihäiriö, ahdistuneisuushäiriöt eli neuroosit, psykoottiset häiriöt, erilaiset sisätautioireyhtymät (hormonihäiriöt, sydän- ja keuhkosairaudet), epilepsia (epätyypilliset taudinkuvat yöllisine kohtauksineen), uniapnea ja levottomien jalkojen oireyhtymä.

- Masennus on yleinen sairaus, johon eri tutkimusten mukaan voi sairastua jopa 15-20 prosenttia väestöstä elinaikanaan. Masennusta esiintyy eri tutkimusten perusteella noin 3-4 prosentilla miehistä ja 5-6 prosentilla naisista. Masennukseen liittyy melkein aina unen häiriintyminen: yleensä unen laatu huononee ja määrä vähenee, mutta ns. epätyypillisessä masennuksessa tavataan liikaunisuutta ja -syömistä. Tällainen sairaudenkuva on yleinen, kun puhutaan kaamosmasennuksesta.

Bipolaarisuuden eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön elinikäinen esiintyvyys väestössä on noin karkeasti yhden prosentin luokkaa. Siihen liittyy huomattavaa vähäunisuutta, varsinkin maniavaiheessa. Potilas saattaa nukkua 3-4 tuntia ja kokea itsensä virkeäksi. Mielialahäiriöissä unen väheneminen ja huononeminen ovat tärkeitä varoitusmerkkejä uhkaavasta uudesta mania- tai masennusjaksosta. Myös etenkin kilpirauhasperäiset hormonihäiriöt (vajaa- tai liikatoiminta, Cushingin tauti tai Addisonin tauti) häiritsevät unta eri tavoin.

Kymäläinen nostaa esille myös uniapnean, joka on hänen mielestään alidiagnosoitu vaiva. Uniapneasta kärsii noin kolme prosenttia miehistä ja kaksi prosenttia naisista. Riskitekijöinä ovat ylipaino sekä leuan ja kaulan alueen anatomiset ominaisuudet.

- Tämä oireyhtymä kehittyy hitaasti vuosien mittaan ja voi siksi jäädä huomaamatta. Potilaan puoliso tottuu kuorsaamiseen ja hengityskatkoksiin ikään kuin normaaleina ilmiöinä. Hoitona käytetään painonhallintaa, sillä pienikin painonpudotus voi tuoda merkittävää helpotusta kuorsaukseen ja yöllisiin hengityskatkoihin. Tehokas hoitokeino on ylipainehengityshoito eli CPAP, jossa potilas hengittää ylipaineista ilmaa nenämaskin kautta. Jos anatomiset seikat vaikuttavat oireisiin, potilaalle voidaan asentaa yöksi ns. apneakisko. Se estää alaleuan liukumista taaksepäin ja siten nielun tukkeutumista unen aikana. Joissain tapauksissa ylempiä hengitysteitä voidaan avartaa myös kirurgisesti, Kymäläinen selittää.

Levottomat jalat

Levottomien jalkojen oireyhtymää esiintyy 5-10 prosentilla ihmisistä. Potilaalla on pakonomainen tarve liikutella jalkojaan, mihin liittyy myös häiritsevä levoton olo alaraajoissa. Pahimmillaan vaiva riistää säännöllisesti usean tunnin yöunet.

- Vaivaan on olemassa lääkehoito, joka on samantyyppinen kuin Parkinsonin taudissa. Mutta usein levottomien jalkojen taustalla on myös häiriö rauta-aineenvaihdunnassa tai folaatti- ja B12-vitamiinin puute. Ne selviävät laboratoriotutkimuksin. Rautakorvaushoito ja oikea ravitsemus voivat olla ratkaisevan tärkeitä hoidossa. Myös joillain epilepsialääkkeillä ja verenpainelääke klonidiinilla on menestyksellisesti hoidettu levottomien jalkojen oireyhtymää.

Kymäläinen muistuttaa, unettomuuden selvittelyssä lääkärin käytettävissä on monia muitakin tutkimuksia perinteisten laboratoriotutkimusten ohella. Näitä ovat esimerkiksi sydän- tai aivofilmi ja tarvittaessa myös polygrafia, jossa unen laatua seurataan koko yön ajan. Sisä- tai keuhkotautien erikoislääkäriä tarvitaan usein uniapneaa tai sen komplikaatioita epäiltäessä.  Neurologian erikoislääkäriä konsultoidaan puolestaan levottomien jalkojen oireissa.

 Esko Heikkinen