Menu

Polvilumpio sijoiltaan?

”Muljahtiko” polvi? Samalla mahdollisesti tuntui, että se meni pois paikoiltaan? Jälkeenpäin polvi on kipeä ja siinä voi olla jopa verta. Osassa näistä tapauksista on kyse polvilumpion sijoiltaanmenosta eli lääkäreiden kielellä patellaluksaatiosta.

Ortopedi Ismo Syvähuokon mukaan kyseinen vaiva on yllättävän yleinen etenkin tytöillä. Useimmiten se vaatii jonkun ”tilanteen”, jossa vamma sattuu. 

- Kasvuikä ja naissukupuoli lisäävät riskiä, sillä tytöillä on poikia enemmän tähän altistavaa pihtipolvisuutta. Kasvussa lihakset eivät pysy vauhdissa mukana, eli niiden antama tuki heikkenee. Patellaluksaatioita tapahtuu usein ihan tavallisessa tanssissa esimerkiksi juhlissa. Myös polvilumpion synnynnäinen virheasento on altistava tekijä sijoiltaanmenolle.

Patellaluksaatioita tapahtuu usein ihan tavallisessa tanssissa.

- Se pitää ehdottomasti tunnistaa, sillä synnynnäistä vaivaa ei yleensä kannata hoitaa leikkaamalla. Sen sijaan huippu-urheilijoilla ongelma korjataan herkemmin kirurgisesti. Leikkaus ei kuitenkaan ole ensisijainen menetelmä, vaan hoito alkaa useimmiten kuntoutuksella. 

Leikkauksiin lähdetään valikoidusti. Usein ratkaisevaa on sijoiltaanmenon aiheuttaman nivelkapselivaurion laajuus. Leikkauspäätös vaatii kokemusta ja ”kirurgista silmää”. Syvähuokon leikkauspöydällä tästä vaivasta kärsiviä on muutama joka kuukausi.

- Tämä on siinä mielessä tunnettu leikkaus, että käytettävissä olevia erilaisia menetelmiä on todella monia.

Äkkiä magneettikuvaukseen!

Syvähuokon mukaan lumpion sijoiltaan meno on vaiva, jonka tunnistamiseen tulee helposti viivettä tai se jää jopa kokonaan tekemättä. 

 Niin sanotuissa veripolvissa on huomattava määrä näitä, vaikka sitä ei helposti huomata, varsinkaan jos magneettikuvausta ei ole tehty heti. Vasta 2-3 kuukauden kuluttua otetuissa kuvissa luksaation merkkejä ei enää ole. Silloin olemme tilanteessa, jossa ”polvi ei parane, vaikka mitään ei näy missään”. Röntgenissä otettu Laurinin projektio paljastaa, onko lumpio oikeassa asennossa.

Kokenut polvilääkäri tekee diagnoosin pääsääntöisesti kliinisen tutkimuksen perusteella vastaanotolla. Potilaalla on usein ollut samanlaisia ”muljahdustuntemuksia” kuin ristisidevammassa, mutta lisävammat ovat lumpion sijoiltaan menon yhteydessä harvinaisia.

- Esimerkiksi kierukka tai ristiside ei tässä vaivassa juurikaan vaurioidu, korkeintaan lumpion reunaan voi tulla murtuma. Ja lumpio palautuu paikoilleen saman tien, käytännössä aina kun polven suoristaa pienestä koukistuksesta.
Lääketiede tuntee myös subluksaation, jossa lumpio ”käy rajamailla” mutta ei kuitenkaan mene sijoiltaan. Vaurio näkyy lumpiota ympäröivässä jännekudoksessa sekä luumustelmana lumpiossa ja reisiluussa.

- Myöhemmin tämä voi altistaa sijoiltaanmenolle, kun lumpio löystyy ja on koko ajan väärässä asennossa. Lumpion kulkulinja on tärkeä asia, joka kannattaa korjata leikkauksella kun vaiva on selvä. Se ei kuitenkaan ole patenttiratkaisu kaikkiin lumpio-ongelmiin.

Esko Heikkinen