Menu

Olarissa voimistellaan huipputasolla

OVO eli Olarin Voimistelijat on Suomen tunnetuimpia joukkue- ja rytmisen voimistelun seuroja. Monille katsojille laji on ennen kaikkea estetiikkaa, mutta sen lisäksi kyse on kivikovasta huippu-urheilusta, jota harjoitetaan erittäin ammattimaisesti. Ammattimaisuus tarkoittaa esimerkiksi säännöllisiä terveystarkastuksia.

Diacor toimii OVO:n terveydenhuoltokumppanina. Tänä vuonna urheilijoiden terveystarkastuksista Ison Omenan lääkäriasemalla on vastannut Mika Vihavainen, jolla itselläänkin on kamppailulaji- ja voimistelutaustaa. Varsinkin seuran ”ykkösnyrkin” suhteen Vihavainen ehti jopa hiukan yllättyä siitä, kuinka kovaa 17–21-vuotiaat voimistelijattaret harjoittelevat.

– Harjoitusmäärät ovat yli 20 tuntia viikossa, joten ei ole ihme, että osa tytöistä on jonkin verran ”jumissa”. Nuoremmissa ikäluokissa niitä ei tietenkään ole samoissa määrin. Tässä lajissa on taivutusten ja hyppyjen yhdistelmiä, joissa varsinkin selkään kohdistuu voimakasta kuormitusta. Lajityypillinen lihasvoimataso on pääsääntöisesti hyvä, mutta toki kehitettäviäkin alueita löytyy.

Lääkärinä Vihavainen kiinnittää luonnollisesti huomiota nuorten voimistelijoiden sairauksiin ja vammoihin. Tämän talven löydöksiä ovat mm. erilaiset lantion virheasennot sekä tästä seuraavat puolierot. Ne huomioidaan paremmin lihashuollossa, tarvittaessa yhteistyössä fysioterapeuttien kanssa. Myös raudanpuutteeseen on törmätty ja onpa selvittelyssä ollut sydänvaivojakin. Ja koska puhumme kovasta kilpaurheilusta, on selvää, että välillä tarkastettavilla on myös tuoreita vammoja esimerkiksi polvissa ja nilkoissa.

– Varsinkin aivan huippujen kohdalla on ehdottomasti perusteltua, että terveydentilaa seurataan vuosittain. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi matalan hemoglobiinitason voimisteljoilla, seuranta on perusteltua useamminkin. Sen sijaan oireettoman ja terveen urheilijan ei tarvitse käydä sydänfilmissä vuosittain, sillä niin nopeasti muutoksia ei tapahdu.

Lääkäri on tärkeä

Alkuvuoden aikana Vihavainen tulee tarkastaneeksi yli sadan ovolaisen terveydentilan. Hänen mielestään se on hyödyllistä seuran ja yksittäisen voimistelijan kannalta.

– Tuorein selvä löydösryhmä on astmatyyppiset oireilut, joita aivan alkuvuoden todella kylmät ilmat vielä pahensivat. Salien kuiva ja pölyinen ilma aiheuttaa hengitysteiden oireilua monille, ilman että vielä puhumme varsinaisesti rasitukseen liittyvää astmasta. Laajemmalla seurannalla ongelmatilanteet voidaan määrittää tarkemmin.

Varsinkin aivan huippujen kohdalla on ehdottomasti perusteltua, että terveydentilaa seurataan vuosittain.

Vihavaisen mielestä ovolaiset ovat positiivisia ja ahkeria nuoria naisia, jotka harjoittelevat määrätietoisesti. Varsinkin huippuryhmän naiset ovat omaan lajiin vihkiytyneitä ja usein erikoistuneet jo kovin nuorena. Joukkue on yhdessä paljon, joten joukkuehenki on kasvanut melkoiseksi.

Lääkärin ammattitaidosta on Vihavaisen mielestä hyötyä myös valmennuksen näkökulmasta.

– Koen, että lääkärinä minulla on annettavaa urheilijan ravinnossa, vammojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Vammoja ja rasitusoireita seuraamaalla voidaan optimoida harjoittelun rytmitystä varsinkin tauotuksen ja leireihin valmistautumisen suhteen. Juuri siksi yhteistyö valmentajien ja vanhempien kanssa on tärkeää.

Valmentaja ja muut ammattilaiset

OVO:n päävalmentaja Anneli Laine-Näätänen tunnetaan kovan harjoittelun puolestapuhujana. Monelle ovolaiselle se tarkoittaa kahdeksaa kolmen tunnin harjoituskertaa viikossa. Laine-Näätäsen mielestä huippua ei saavuteta missään lajissa ilman määrätietoista harjoittelua. Sitä ei saa pelätä, vaan omia rajoja pitää uskaltaa rikkoa. Lapsen on annettava heittäytyä, sillä itsetunto syntyy rajojen kokeilusta, onnistuipa sitten tai ei.

– Urheilija ei voi tinkiä harjoittelusta, mutta aika monesta muusta asiasta voi. Toki harjoitellakin voi vain niin paljon, että siitä palautuu.

Laine-Näätänen pyrkii käyttämään terveydenhuollon ammattilaisia mahdollisimman aktiivisesti.

–Jos tulee vaivoja, ne pitää hoitaa kuntoon. Pieni lepo voi auttaa kun ongelmat saadaan ajoissa kiinni, muuten menetämme pahassa tapauksessa jopa koko kauden.  Jos meillä on paljon samoja vammoja, kyseessä voi olla systemaattinen valmennusvirhe. Jos lantio pettää, pitää keskustella fysioterapeutin kanssa, päävalmentaja luettelee.

Voimistelulajit ovat aikaisen erikostumisen lajeja, jossa kilparyhmiin valikoidutaan jo 8-vuotiaina. Esimerkiksi liikkuvuus pitää hoitaa kuntoon nuorena. Vain poikkeusyksilöt ehtivät mukaan myöhemmin, sillä lajissa ollaan huipulla 18–23-vuotiaana.

– Terveydenhuoltoihmisten osaaminen on oleellista, sillä nämä tytöt eivät valita turhasta. Ongelmat pitää melkein kaivaa esiin, sillä he haluavat vain harjoitella. Silti urheilu ei ole pelkkää uhrautumista, sillä se myös antaa paljon.

Esko Heikkinen