Menu

Nyrkkisääntöjä ikääntyville: milloin pitäisi käydä lääkärissä?

Vaikka vanhenemista ei pidetäkään sairautena, sairaudet yleistyvät iän myötä. Osa oireista alkaa ryminällä, osa hiipien kuin salaa. Usein vanhenemisen ja sairauden välinen raja on vaikeaselkoinen. Joskus vakavat sairaudet alkavat vähäoireisina, mutta viattomat henkeä tai toimintakykyä uhkaamattomat oireet voivat olla viheliäinen riesa.  

Milloin pitäisi sitten käydä lääkärissä? Terveet eläkeiän ohittaneet henkilöt ovat yhä useammin ottaneet tavakseen käydä lääkärissä terveystarkastuksessa muutaman vuoden väliajoin. Toiset noudattavat seulontakutsuja, mutta eivät tee sen enempää. Jotkut tulevat vain silloin, kun on jotain vaivaa.

Pienetkin "riesat" kannattaa tutkituttaa

- Geriatrian erikoislääkäri Harriet Finne-Soveri

Osaavan arvioinnin hankkiminen puolustaa paikkaansa aina kun on jotakin vaivaa, vaikka varsinaisia hälytysmerkkejä ei olisikaan. ”Riesat” kannattaa aina arvioida. Hälytysmerkkejä puolestaan ovat esimerkiksi verenvuoto tai muu vuoto mistä tahansa asiaankuulumattomasta paikasta, jokin kummallinen uusi patti tai kyhmy, uusi kipu, paheneva hengästyminen ilman tiedossa olevaa syytä, kävelyvaikeus, kuume ilman syytä,  jalkojen turpoaminen jne. Kaikki ovat päteviä syitä keskustella lääkärin kanssa.

On myös joukko ikääntyville tyypillisiä oireita ja ilmiöitä, joita kannattaa pitää silmällä, vaikka ilmiöstä ei olisi sinänsä vaivaa. Esimerkiksi tahaton laihtuminen on aina perusteltu lääkärikäynnin syy. Laihtumisen yhteydessä selvitetään asiaan mahdollisesti vaikuttaneet sairaudet ja ruokailutottumukset. Tarkoituksellinen laihduttaminen on hyväksi vain murto-osalle 80 vuotta täyttäneistä, esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen hoidossa, mutta se on silloinkin tehtävä hitaasti ja taiten. Selvitysten mukaan parhaiten pärjäävät ne, jotka eivät ole lihavia, mutta joilla on vähän ylimääräistä vararengasta vyötäröllään. Laihtuminen on aina potentiaalinen vaaratekijä ja usein se huomataan vasta kun vaatteet roikkuvat päällä. Itse voi parhaiten auttaa itseään huomaamaan tahattoman laihtumisen astahtamalla vaa’alle muutaman kerran vuodessa.

Toinen merkittävä asia on aivojen terveys ja muisti. Vaikka alkoholi ei ole pannassa, kannattaa muistaa, että ikääntyvät aivot kestävät alkoholia nuoria heikommin. Jos alkoholi alkaa maistua muutenkin kuin ruokapöydässä, kannattaa alkaa toppuutella. Muisti muuttuu iän myötä luonnollisistakin syistä, mutta tässä kohtaa  on pantava merkille, että muistisairaudet eivät ole normaalia vanhenemista. Lisääntyvä unohtelu, eksyminen tutussa paikassa tai kyvyttömyys käyttää aiemmin tuttuja koneita tai kotitalouden erilaisia laitteita ovat kaikki selvittämisen arvoisia oireita. Muistihoitajan vastaanotolle kannattaa hakeutua muistiongelmien selvittämiseksi.

Lisäksi on joukko salakavalia toimintahäiriöitä, kuten kilpirauhasen yli- tai alitoiminta, lisäkilpirauhasen ylitoiminta tai vaikkapa sokeritauti ja verenpaineen nousu, jotka alkuvaiheessa eivät välttämättä aiheuta oireita, mutta joiden puhkeaminen tiheästi seurattavaksi taudiksi saatetaan välttää. Ainakin taudin puhkeamista voidaan lykätä useiksi vuosiksi, jos vain asia saadaan ajoissa tietoon.  

Vanheneminen altistaa menetyksille, masennukselle ja yksinäisyydelle.

Myös selittämätön ”vetämättömyys” tai alakulo on lääkärissä käynnin syy. Vanheneminen altistaa menetyksille, masennukselle ja yksinäisyydelle. Psykoterapiasta voi olla apua vaikeiden asioiden käsittelemisessä.

On hyvä pitää itsestään huolta: syödä tasapainoisesti ja nukkua säännöllisesti. Iän karttuessa vatsa voi ruveta huijaamaan omistajaansa väittämällä olevansa täysi. Voi myös olla, että janon tunnetta ei tule, vaikka keho on kuiva. Säännöllisyys ruoka-ajoissa ja juomisen muistaminen kantaa erityisesti kesähelteellä, mutta muulloinkin. Kannattaa myös liikkua säännöllisesti. Omaan tahtiin ja itselleen mieleisellä tavalla. Jos liikunta olisi lääke, sitä määrättäisiin joka vaivaan ja kaikille. 

Erityisesti tärkeää omasta kunnosta ja jaksamisesta huolenpito on kaikille niille, jotka toimivat omaishoitajina tai läheisauttajina jollekin apua tarvitsevalle henkilölle.