Menu

Liikkuvan lapsen kipeä polvi voi olla Osgood-Schlatterin tauti

Yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista lasten urheilu- ja liikuntavammoista on Osgood-Schlatterin tauti. Se on reisilihaksen vetorasituksesta johtuva sääriluun yläosan kyhmyn rasituskiputila. Lastenkirurgi Nina Johtimo tapaa tästä vaivasta kärsiviä lapsia ja nuoria usein.

Vaivan diagnoosi on tavallisesti melko helppo, sillä polven etuosaan muodostuva kyhmy näkyy selvästi. Jos kohta on painettaessa arka, kyse on todennäköisesti juuri Osgood-Schlatterin taudista.

- Kyhmy on jokaiselle siinä kohdassa, jossa reisilihaksen jänne kiinnittyy sääriluuhun. Reisilihas on vahva ja kovassa käytössä, kun lapsi ponnistaa tai juoksee. Kasvuikäisellä on kiinnityskohdassa kasvulinja, joka on heikompi kohta eikä aina kestä reisilihaksen aiheuttamaa vetorasitusta. Sääriluun etuosa on tässä mielessä yksi kasvuikäisen nuoren rasituskivuille alttiista paikoista,  Johtimo selittää.

Osgood-Schlatterin tauti on hyvin yksilöllinen, joka toisilla voi ilmaantua hyvin lievänä ja mennä ohi parissa viikossa. Mitä pidempään vaiva kestää, sitä suuremmaksi kyhmy voi kasvaa. Isosta kyhmystä saattaa olla vaivaa vielä aikuisiälläkin taudin periaatteessa jo parannuttua, sillä se voi estää polvillaan olon kovalla alustalla.  Kyhmy ei kuitenkaan ole sama asia kuin tauti, oireettomallakin voi olla iso kyhmy ja päinvastoin.

Tyypillisin ikä Osgood-Schlatterin taudin saamiselle on 10-12 vuotta, mutta vaivaa löytyy sekä nuoremmilla että vanhemmilla potilailla. Kipeimmillään se vaivaa levossakin, vaikka rauhoittuu yleensä nopeasti kun rasitus lopetetaan. On melko tavallista, että polvillaan ei voi olla ollenkaan, ja että kyykkyyn meneminen ja varsinkin sieltä ylös nouseminen on tuskallista ja joskus jopa mahdotonta. Tapaturma saattaa altistaa vaivalle ja samanaikaisesti polvessa voi olla muutakin ongelmatiikkaa.

Hoitona lepo

Ensimmäinen hoito Osgood-Schlatterin taudista kärsivälle on hyppy- ja juoksukielto. Johtimo aloittaa tavallisimmin yhden kuukauden kiellolla, josta palataan normaaliharjoitteluun asteittain.

- Tässä monet ”narahtavat”, sillä liikuntakielto ei tarkoita vain ohjattua tai harjoitusohjelman mukaista harjoittelua. Se tarkoittaa kaikkea ponnistavaa liikuntaa, myös esimerkiksi välitunneilla tapahtuvaa palloilua ja lasten sinänsä normaalia liikkumista. Tulehduskipulääke poistaa kipua, mutta ei tietenkään poista itse syytä.

Jos lapsen askeltamisessa on virheasentoa, sitä voidaan yrittää korjata fysioterapeutin avulla. Äärimmäisenä hoitokeinona on kipsaus, mutta sitä käytetään vain, jos kipu ei muutoin tunnu rauhoittuvan ollenkaan. Leikkaushoitoa ei tähän vaivaan juuri käytetä.

Johtimo ei suosittele ”harjoittelua hammasta purren”, mikä valitettavasti tuntuu olevan joidenkin valmentajien ohjenuorana.

Kivut katoavat varmasti iän myötä eli viimeistään, kun kasvulinjat sulkeutuvat.

Osgood-Schlatterin taudista ei tiedetä, että sitä voisi ehkäistä ennalta jollakin muulla kuin olemalla liikkumatta. Esimerkiksi jalkineiden laadulla ei näytä olevan merkitystä taudin kehittymisessä. 

- Harjoitusmäärä on ainoa vaikuttava asia. Sekään ei ole niin oleellista, mitä lapsi tekee. Vaiva iskee, kun polven ojennusta tehdään paljon, olipa kyse sitten juoksusta tai muusta ponnistamisesta. Osgood-Schlatterin taudissa on lohdullista se, että liikkumisen yhteydessä ilmaantuvat kivut katoavat varmasti iän myötä eli viimeistään kun kasvulinjat sulkeutuvat. Kyhmyyn voi joskus voi jäädä painoarkuus, mutta itse liikuntasuoritusta kipu ei enää haittaa. 

- Lapsen polvikipu kannattaa ottaa tosissaan. Jos lapsi valittaa kipua systemaattisesti harjoitusten jälkeen, se pitää uskoa ja lähteä lääkärin puheille.

Polvikivulle voi olla monia muitakin syitä, kuten tapaturmien, virheasentojen ja -liikkeiden sekä esimerkiksi reumatautien aiheuttamat kivut. Erotusdiagnostiikassa tarvitaan asiantuntijaa. 

Esko Heikkinen