Menu

Lasten syömisongelmat

Lapsilla voi olla erilaisia ja eriasteisia syömisongelmia: yksi söisi mitä ja kuinka paljon vaan, toinen ei syö mitään, kolmas syö vain sylissä eikä ruokia saa sekoittaa keskenään, neljännellä tulee maha täyteen puolikkaasta lihapullasta, viides eläisi pelkällä maitopullolla ja kuudennelle kouluterveydenhoitaja mainitsi nousujohteisesta painokäyrästä. Siksi ruokailu voi olla vaikea asia.

Tavallisesti lasten syömisongelmat ovat ohimeneviä ja voisi melkein sanoa, että pienet ongelmat syömisessä kuuluvat normaaliin elämään, kasvuun ja kehitykseen. Eriasteisia syömisongelmia esiintyy lapsuusiän kehityksen aikana yleisesti, vaikka varsinaiset syömishäiriöt ovat lapsuusiässä harvinaisia. Arvioidaan, että eriasteisia syömisongelmia esiintyy 20 - 40 %:lla ja vaikeampia syömishäiriöitä 1 - 3 %:lla normaalisti kehittyvistä lapsista. Vaikeimmillaan syömisongelmat voivat häiritä lapsen kasvua ja kehitystä laaja-alaisesti ja jatkua jopa aikuisikään asti.  

Vanhempien ja muiden perheenjäsenien esimerkillä on paljon vaikutusta.

- ravitsemusterapeutti Katja Nissinen

Jos isi ei syö tomaattia, ei se maistu lapsillekaan. Kiitoksellakin on iso merkitys. Vaikka lapsi söisi vain vähän, lasta kehutaan syömisestä. Ruokaa ei kuitenkaan saisi koskaan käyttää palkintona tai rangaistuksena. Jos ruoan syömisestä palkitaan herkulla, lapsi oppii, että ruoassa täytyy olla jotain vikaa, kun sen syömisestä palkitaan.  

Lapset ovat usein ennakkoluuloisia ruoan suhteen ja pitävät niistä ruokalajeista, jotka ovat tuttuja. Kannattaakin muistaa, että oppiakseen pitämään uudesta mausta vaaditaan 10-20 maistamiskertaa, erityisen ennakkoluuloisen tai nirson kohdalla varmasti vieläkin useampia. Uusia ruokia ja makuja kannattaa siis tarjota sitkeästi, mutta pakottaa ei saa. Nirson ja valikoivan lapsen voi antaa tutustua erilaisiin ruoka-aineisiin ennalta kaikilla aisteilla (maku, haju, tunto, kuulo jne) ja sallia hänen hiukan myös leikkiä niillä. Kun lapsi saa osallistua itse ruoanvalmistukseen, ruokakin saattaa maistua paremmin. Kannattaa myös hyväksyä se, että kukaan ei tykkää ihan kaikista ruoista. 

Perusnirsoilusta ja valikoivasta ruokahalusta ei kannata tehdä numeroa, mutta jos ruokailutilanteesta on tullut tahtojen taisto, asialle olisi hyvä tehdä jotain. Syömättömyyden tai nirsoilun taustalla voi olla jokin sairaus, kuten allergia, keliakia, refluksi tai suun motoriikan ongelma. Myös korvatulehdus voi aiheuttaa nirsoilua tai syömättömyyttä. Vanhempien ja lasten välisestä suhteesta voi puuttua luottamusta, sallivuutta ja hellyyttä ja sitä kautta voi syntyä ongelmia vuorovaikutuksessa perheenjäsenien kesken. Tämä voi näkyä helposti syömisongelmana. Toisaalta on hyvä muistaa, että syömisongelma voi aiheuttaa vuorovaikutushäiriön ja edelleen pahentaa syömisongelmaakin. Jos ruokailun ympärille kehittyy valtataisteluja, saattaa lapsi hakea huomiota tai tutkia tunteidensa ilmaisua. Silloin ruokailu ei ole varsinainen ongelma, se on vain valikoitunut yhteenottojen näyttämöksi.  

Lasten nirsoilu aiheuttaa perheissä usein ahdistusta ja syyllisyyttä.

- ravitsemusterapeutti Katja Nissinen

Syömisongelmien vuoksi ruokailutilanteet saattavat olla täynnä ahdistuneisuutta, konflikteja ja taisteluja ja ne kestävät pitkään. Nirson tai syömisongelmaisen lapsen perheessä kannattaakin pitää huolta, että ruokailu on positiivinen ja rauhallinen tilanne, johon ei ole latautunut negatiivisia tunteita. Jos ilmapiiri ruokapöydässä on ahdistunut, kiukkuinen tai jännittynyt, ei ruoka maistu kenellekään. 

Jos lapsi syö kauan huonosti, ruokahalun säätelyn mekanismi voi häiriintyä ja näläntunne hävitä. Ruokahalu kasvaa kirjaimellisesti syödessä ja siksi lapsi on hyvä saada ylipäätään syömään. Jos lapsen syöminen on todella vähäistä, lapsen ruokaan voidaan energiamäärän nostamiseksi lisätä rasvaa, ja suosikkiruokia voi tarjota tavallista useammin. Tarvittaessa vitamiinit voidaan ottaa purkista. Kun syöminen alkaa sujua, lapselle rakennetaan selkeä ateriarytmi ja turhat välipalat jätetään pois.   Lapsen vähäisestä syömisestä ei kannata huolestua niin kauan kuin lapsen kasvu ei häiriinny eli paino nousee kasvukäyrien mukaisesti eikä pituuskasvu hidastu.

Nirsoilijan vanhemman kannattaa rauhoittaa mieltään, sillä pieni nirsoilu ja ajoittainen syömättömyys ei vie lasta sairaalakuntoon. Lapsen syödessä selvästi yksipuolisesti kannattaa toki tarkistaa eri ravintoaineiden riittävyys ja hakea ratkaisuja puuttuvien ravintoaineiden korvaamiseksi esimerkiksi vitamiini- ja kivennäisainevalmisteista tai täydennysravintovalmisteista. Jos ongelma jatkuu pidempään, se näkyy kasvussa. Kasvukehityksen loppuminen voi aiheuttaa pidempiaikaisiakin ongelmia, joka vaatii asiantuntijan apua. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse tai mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä herkemmin kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan, ravitsemusterapeuttiin tai lastenlääkäriin. Samoin jos vanhemmilta alkavat kotikonstit ja kärsivällisyys loppua. Ravitsemusterapeutilta saa konkreettisia ja käytännönläheisiä neuvoja ja vinkkejä syömisongelman purkamiseen, lapsen ravitsemustilan korjaamiseen ja kasvun turvaamiseen.