Menu

Kuorsauksen RFTA-hoito

Joka kolmas keski-ikäinen mies kuorsaa, naisista joka viides. Ilmiö lisääntyy iän myötä ja yli 60-vuotiaista miehistä kuorsaajia on jo 60 prosenttia. Kuorsaus syntyy, kun nielun alueen kierteiset ilmavirtaukset saavat pehmeän lakikaaren värähtelemään.

Nielun ilmavirtaukseen vaikuttavat mm. tukkoinen nenä sekä lähinnä ylipainosta aiheutuvat nielua ja kielen tyveä ahtauttavat kudoslisät. Normaalisti nielun lihasten jännitys ja kielen tyvilihasten jänteys estävät nielun lihasten värähtelyn, mutta kuorsaajalla nielun lihakset veltostuvat. Syyksi tähän ajatellaan kuorsauksen aiheuttamaa kudosten ”tärinätautia”, joka rappeuttaa nielun lihashermoja. Ilmeisesti myös tupakoiminen vaikuttaa nielun hermotukseen.

Laihduttamista pidetään ensimmäisenä ja tärkeimpänä hoitomuotona, mutta laihduttajista vain joka kymmenes saavuttaa pysyvän painonhallinnan ja onnistuu tavoitteissaan. Usein kuorsaus voimistuu selinmakuulla, joten yöpuvun selkämykseen ommellut tennispallot ovat edelleen käytössä ja auttavat osaa kuorsaajista. Kolmas käytetty itsehoito on nenäteipit, joiden tehtävänä on laajentaa sieraimia ja vähentää nenän tukkoisuutta. Myös erilaisia itsehoitosumutteita käytetään, vaikka niiden avusta ei ole varmaa näyttöä.

Aikaisemmat kirurgiset kuorsaushoidot olivat isoja leikkaustoimenpiteitä: pehmeää nielua lyhennettiin, etummainen ja takimmainen lakikaari ommeltiin kiinni ja nielurisat poistettiin. Tulokset olivat kohtalaisen hyviä, mutta leikkaukseen liittyi riskejä. Jos nielu oli kapea, arpeutuva lakikaari ahtautti nielua edelleen, jolloin tulos ei ollut toivottu.

Joka kolmas keski-ikäinen mies kuorsaa.

Uudemmilla hoitomuodoilla nielun jäykkyyttä lisätään pienemmillä toimenpiteillä. Toisena päämääränä on pitkän kitakielekkeen poisto, sillä sen pituus on yhteydessä kuorsauksen voimakkuuteen. Yleisin hoito on nielun RFTA- eli radiofrekvenssilämpöhoito, jossa nielun kudosten lämpötilaa nostetaan neulamaisella instrumentilla 5–7 paikasta paikallispuudutuksessa.  

Mikäli kuorsaajalla on nenän tukkoisuutta, voidaan samassa leikkauksessa nenän etuosan alakuorikkoja supistaa, jolloin nenähengitys helpottuu. Komplikaatioita ei juuri esiinny, mutta joskus nielu saattaa tulehtua. Nieleminen tai puhuminen on leikkauksen jälkeen 3–5 päivää jonkin verran kivuliasta. RFTA-hoito on merkittävän hyödyllistä 80 prosentille kuorsaajista. Osalla potilaista kuorsaus loppuu kokonaan, osalla se jatkuu asennosta ja olosuhteista riippuen lievänä.

Kuorsausta pidetään usein vain kosmeettisena haittana, mutta pitkään jatkuessaan se voi johtaa uniapneaan. Tällä puolestaan on vaikutusta elämän laatuun ja pituuteen. Toimenpidettä harkittaessa on tärkeä tietää kuorsauksen haittaavuus ja voimakkuus puolison kannalta. Alkoholi lisää kuorsausta ja vaikuttaa kuorsaukseen myös RFTA-hoidon jälkeen.

Esko Heikkinen