Menu

Kivulias vaivaisenluu

Vaivaisenluulla tarkoitetaan isovarpaan ja jalkaterän ongelmaa, jossa isovarvas kääntyy tyvinivelestään vinoon kohti pienempiä varpaita ja jalan ulkosyrjää. Kyseessä ei ole ainoastaan hankaava luupatti, vaan jalkaterän laajempi biomekaaninen häiriö.

Kulttuureissa, joissa kenkiä ei käytetä, vaivaa ei tavata juuri lainkaan. Muualla sitä esiintyy noin kolmanneksella ihmisistä. Korkokenkiä pidetään yleisesti vaivaisenluun synnyn syynä, mutta jalkineiden lisäksi vaivan syntymiseen vaikuttavat mm. perinnöllisyys, sairaudet sekä jalkaterän muut virheasennot.

– Naisilla vaivaisenluu on huomattavasti miehiä yleisempi. Tavallisesti kyse on aikuisiällä kehittyneestä niin kutsutusta hankinnaisesta vaivaisenluusta, kertoo ortopedi Oliver Michelsson.

Virheasento aiheuttaa jalan sisäsyrjään kiinteän, punoittavan ja kivuliaan kyhmyn, johon tulee hiertymiä ja känsiä. Isovarvas saattaa työntyä viereisen varpaan alle tai päälle aiheuttaen lisää ongelmia.

– Leikkaus on hoitomuodoista tehokkain, mutta siihen ei päädytä kevein kriteerein, tähdentää Michelsson, joka leikkaa vaivaisenluusta kärsiviä potilaita useita joka viikko, toista sataa vuodessa.

Tavallisesti leikkaus pitää sisällään isovarpaan jalkapöydänluun katkaisun, asennon muuttamisen sekä nivelkapselin kiristyksen. Jos ensimmäisen jalkapöydänluun tyvinivel on yliliikkuva, voidaan tehdä laajempi jalkapöydän luudutus. Mikäli kyseessä on uusintaleikkaus, isovarpaan tyvinivelessä nivelrikkoa tai nivelessä merkittävä virheasento, isovarpaan tyvinivel kannattaa jäykistää luuduttamalla.

Jatkohoidolla ratkaiseva rooli

Diacorissa on vaivaisenluupotilaille oma hoitopolku, jossa ortopedin ja sairaanhoitajan yhteistyö potilaan kanssa on hiottu ehjäksi kokonaisuudeksi. Jatkohoito on yhtä tärkeää kuin itse leikkaus ja lääkäriin ja hoitajiin voi aina ottaa yhteyttä jos kysymyksiä tai ongelmia ilmenee.  

Hyvä leikkaus voidaan pilata huonolla jatkohoidolla.

Sairaanhoitaja Liisa Kirjavainen vastaa jatkohoidosta ja opettaa potilaille mm. sidosten vaihdon leikkauksen jälkeen. Ensimmäinen tehdään parin päivän kuluttua leikkauksesta sairaanhoitajan vastaanotolla. Sidonnalla on tarkoitus tukea isovarvas suoraan asentoon. Opetuksen jälkeen sidosvaihdot tehdään kotona 2–3 vuorokauden välein.

Tavallisesti leikatussa jalassa käytetään kuusi viikkoa kantakorotuskenkää, joka estää painon viennin päkiälle. Laajemman jalkapöydän luudutuksen jälkeen käytetään niin sanottua Walker-saapasta 4–6 viikkoa, jonka jälkeen vielä kantakorotuskenkää muutaman viikon ajan. Leikkauksesta toipuu noin 6–8 viikossa, mutta turvotus jalassa voi säilyä muutamia kuukausia. Sairauspoissaolon pituus vaihtelee työn ja toimenpiteen mukaan suuresti, 2–12 viikon välillä.

Susan Patronen