Menu

Kaaduitko olkapäällesi?

Olkapään satuttaminen kaatumisen yhteydessä on varsin tavallista. Valitettavan tavallista on sekin, että kaatuja loukkaa ”paremman” kätensä, sillä normaalisti ihminen menee tilanteisiin parempi kätensä edellä. Ortopedi Harri Heliö tapaa olkapäälleen kaatuneita ihmisiä jokaisena työpäivänään.

Liukkaalla kelillä kaadutaan usein, mutta alustan liukkaus ei sinänsä vaikuta olkavamman laatuun. Oleellisempaa on massan sekä vauhdin ja voiman määrä. Hetki ennen haastattelutuokiota Heliö oli tavannut potilaan, jolta hevonen oli taluttaessa nykäissyt olkapään sijoiltaan. Ratsastuksessa sattuu olkavammoja yllättävän paljon, sillä hevosen selästä pudotaan aika korkealta ja usein vielä kohtalaisessa vauhdissa.

- Sekään ei aina vaikuta, onko käsi kiinni vartalossa vai enemmän vartalon sivulla. Kyse on ennen muuta iskun voimasta. Roikkumaan retkahtaessa voi saada jännerepeämän tai sijoiltaanmenon, kovasta suorasta iskusta niin ikään jännerepeämän tai jopa luunmurtuman. Olkavaivoissa on todella monenlaisia syntymekanismeja.

Ihmiset puhuvat ”juopon tuurista”, mikä on Heliön mielestä joskus ihan perusteltuakin.

- Humalainen kaatuu rennosti, mikä voi toisinaan olla parempi. Usein kun kättä ehtii jännittää ja ottaa kädellä vastaan, lopputulos voi olla pahempi. Tosin esimerkiksi roikkumisvammoissa, kuten yhden käden varaan jäämisessä, ei tavallisesti ehdi reagoimaan oikeastaan mitenkään ennen kuin vamma on sattunut. Taidolla on kuitenkin aina oma merkityksensä. Monet judokat osaavat kaatua tavalla, jolla voi estää olkavammoja.

”Nyt kävi huonosti”

Heliö antaa muutamia nyrkkisääntöjä olkapäänsä satuttaneille. On esimerkiksi helpottavaa tietää, että jos käsi kipeytyy varsinaisesti vasta onnettomuutta seuraavana päivänä, vamma ei yleensä ole kovin paha. Vastaavasti välitön kova kipu, johon vielä liittyy voiman alenemaa, liikerajoitusta tai toimintakyvyttömyyttä, antaa aiheen lähteä hoitoon pikaisesti.

- Useimmiten potilaat tietävät itse välittömästi, että nyt kävi huonosti.  Se tunne on harvoin väärä. Samalla tavalla monet potilaat kertovat aistineensa, että olkapää on mennyt sijoiltaan, mutta palautunut saman tien. Se on tavallisesti totta, sillä kohtalainen osa sijoiltaanmenoista palautuu itsestään saman tien.  

Yleisimmät diagnoosit olkavammoissa ovat juuri sijoiltaanmenot, murtumat ja kiertäjäkalvosimen eli rotator cuffin jännerepeämät, tai näitten erilaiset yhdistelmät. Potilaan ikä kertoo usein paljon, sillä sijoiltaanmenot ovat tavallisesti nuorempien ihmisten ongelmia, murtumat ja jännerepeämät taas iäkkäämpien.

On hyvä muistaa, että osaavan olkalääkärin vastaanotolla ollaan aina ilman paitaa.

Useimmat olkavammat paranevat ilman leikkausta.  Murtumassa ratkaiseva asia on sen asento: jos asento on hyvä, luu paranee levolla ja sen jälkeen kuntoutuksella. Repeämissä nyrkkisääntö on, että työikäisen ihmisen jänteen läpi menevä repeämä, johon vielä liittyy voiman alenema, on yleensä leikattava.

Sijoiltaanmenoja arvioidaan lähinnä uusiutumisriskin näkökulmasta. Jos työ tai harrastus antaa olettaa, että uusiutumisriski on ilmeinen, leikkaushoito on perusteltu. Alle 35-vuotiailla leikkaushoidon tarpeellisuus on syytä arvioida aina, sillä nuoremmilla ihmisillä sattuu sijoiltaanmenoja herkemmin.

- Olkaleikkaukset ovat aika isoja toimenpiteitä. Pääsääntöisesti kaikista toipuu viikkoja, jopa kuukausia, usein puolikin vuotta. Kuntoutumisen aikana voi toki tehdä monenlaista, mutta toipumisprosessi on silti pitkä.

Paljon parantumattomia olkapäitä

Harri Heliö näkee jokaisella vastaanotollaan potilaita, joiden olkapäävammaa on alun perin hoidettu vaatimattomasti. Perusasiat ovat lääkärin huolellinen kliininen tutkimus sekä röntgenkuva, jolla suljetaan pois mahdolliset murtumat. Mahdolliset lisätutkimukset otetaan vasta sen jälkeen.

- On hyvä muistaa, että osaavan olkalääkärin vastaanotolla ollaan aina ilman paitaa.

Tunnettuna olkaspesialistina Heliö näkee paljon myös potilaita, jotka ovat kärsineet vaivastaan jo pitkään. Vaiva voi olla kipua tai toimintavajausta. Syyt tilanteen pitkittymiseen ovat usein aika inhimillisiä: ihminen ei ole halunnut mennä lääkäriin, tai on vain odotellut, että vaiva menisi ohi itsestään. Joskus lääkärin vastaanotolla on käyty, mutta potilas ei ole saanut toimintaohjeita sen varalle, että käsi ei paranekaan. Tähänkin Helilöllä on hyvä nyrkkisääntö.

- Jos kättä on hoidettu levolla ja kuntoutuksella ja paraneminen ei ole parin kuukauden aika selvästi edistynyt, on ehdottomasti syytä tulla lääkärin vastaanotolle uudelleen lisätutkimuksien harkintaa varten.

Esko Heikkinen