Menu

Akillesjänneleikkaukset vähentyneet rajusti

Vielä pari vuosikymmentä sitten akillesjänneleikkaus oli yksi tavallisimpia urheilijoille tehtäviä leikkauksia. Repeämät korjattiin leikkauksella ja myös ”puhdistusleikkaukset” olivat hyvin yleisiä. Nykyään tilanne on toinen.

 

- Esimerkiksi parantuneiden jalkineiden myötä akillesvaivaa lienee nykyään vähemmän, mutta silti se on edelleen varsin yleinen ongelma. Leikkauksia ei kuitenkaan tehdä yhtä paljon kuin aikaisemmin. Pelkona niissä on infektio eli haavan tai jänteen tulehtuminen. Infektiot johtavat helposti uusintaleikkauksiin ja pidentyneeseen sairastamiseen. Lisäksi uusimman tiedon mukaan puhdistusleikkauksista ei välttämättä ole hyötyä. Leikkaushoidoissa on aina punnittava tarkkaan toimenpiteen hyödyt ja riskit, sanoo paljon urheiluvammoja hoitavan Diacorin jalkaortopedi Oliver Michelsson.

Nykyisin valtaosa akillesvaivoista hoidetaan konservatiivisesti lihasharjoittelulla, verryttelyllä ja asentovirheiden korjauksella. Leikkaushoidollakin on edelleen paikkansa, esimerkiksi jos jännettä hankaa luukiila tai se on ylikireä. Jopa kokonaan katkenneita akillesjänteitä hoidetaan nykyään ilman leikkausta kipsauksella, mutta näissä tapauksissa diagnoosin nopeudella on ratkaiseva merkitys. Jos se tehdään kovin myöhään, leikkaus jää ainoaksi mahdolliseksi hoitomuodoksi.

- Potilaskohtainen harkinta on oleellinen asia. Esimerkiksi potilaan ikä, terveys ja liikunta-aktiivisuuden taso vaikuttavat kokonaan katkenneen akillesjänteen hoitoon. Nuorelle urheilijalle suosittelen sitä kyllä, mutta yli 60-vuotiaan diabeetikon tilanne saattaa jo olla toinen.  Esimerkiksi juuri diabetes, säärihaava, vaikea munuaisten vajaatoiminta ja jopa tupakointi puhuvat konservatiivisen hoidon puolesta.

Akillesjännevaivoja esiintyy eritoten kahdessa eri ikäryhmässä. Nuoremmilla, 25-35-vuotiailla, repeämät liittyvät yleensä urheiluun. Vanhemmilla, 40-60-vuotiailla, vaivojen katsotaan olevan rappeumaperäisiä. Miehillä akillesjännerepeämiä esiintyy jopa nelinkertaisesti naisiin verrattuna.

Michelssonin mukaan konservatiivinen hoitokaan ei välttämättä ole kokonaan ongelmatonta.

- Uusintarepeämän riski on selvästi suurempi kuin leikkaushoidoissa. Uusintarepeämät tulevat pääsääntöisesti vasta aktiivihoidon jälkeen. Kyse on kaiken kaikkiaan aika hankalasta ongelmasta, sillä isot kansainväliset tutkimukset kertovat, että vain 40-70 prosenttia potilaista palaa aikaisemmalle aktiviteettitasolleen onnistuneenkin akillesjänteen repeämän hoidon jälkeen.

 

Esko Heikkinen
Asiantuntijaviestintä ja urheilulääketiede
Diacor terveyspalvelut Oy


Lue lisää

Ortopedi