|
 Polvi on nivel, jossa liittyvät toisiinsa reisi ja sääri. Lisäksi polvilumpio nojaa reiteen ja liukuu siinä välittäen reiden lihasvoiman sääreen. Polven pääasiallinen liike on reiden ja säären rustopintojen liukuvaa eteen ja taakse -liikettä, mutta polvi sallii myös kiertymistä nivelen reunoilla olevien kierukoiden ansiosta. Nivelen tukevuuden takaavat nivelsiteet ja nivelkapseli.
Lue, mitä ortopedi Tapio Kallio kirjoittaa polvinivelen ongelmista. Lisää eturistisidevammasta löydät täältä.
Polvitapaturmat
Polvi voi vaurioitua tapaturmaisesti vääntymällä, kiertymällä tai iskuvamman seurauksena. Lievät vauriot eivät aiheuta mainittavaa liikelaajuuden puutosta, turvotusta tai käyttökipua. Vakavammat kudosvauriot ilmenevät yleensä kipuna raajaan varatessa, liikerajoituksena, turvotuksena koko nivelen alueella tai epävakauden tunteena. Silloin kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle tarkempia tutkimuksia varten. Tärkein tutkimus on lääkärin tekemä huolellinen ns. kliininen tutkimus, jota tarvittaessa täydentää polven röntgentutkimus ja/tai magneettikuvaus. 
Polven rakenteita Kierukkavammat (nivelkierukan repeämä) Polvessa nivelkierukoiden tehtävänä on sallia jouheva liike erityisesti eteentaakse -suunnassa, mutta myös kierroissa ja kallistelussa. Kierukat ovat kiilamaisia ja joustavia rakenteita nivelen reunoilla. Iän lisääntyessä kierukan kiilan ohut osa alkaa muuttua jäykemmäksi ja altistuu repeämälle herkemmin kuin nuori ja kimmoisa kierukka. Kierukka vaatiikin revetäkseen varsin suurienergisen tapaturman nuorella henkilöllä, mutta vanhemmalla saattaa repeämään riittää kevyt horjahdus tai kyykistyminen esimerkiksi puutarhahommissa tai siivotessa.
Laaja repeämä saattaa vähentää nivelen liikkuvuutta (ns. lukkopolvi), pieni repeämä voi tuntua vain lievänä kipuna nivelrakoon paikantuen. Usein oireilu on epämääräistä ja ajoittaista. 
Tähystyksessä näkyvä sisäkierukan repeämä on merkitty x:llä Kierukan tärkeys ymmärretään nykyään hyvin ja etenkin laajoissa repeämissä pyritään kierukka kiinnittämään paikoilleen ompelemalla tai erillisillä sulavilla kiinnittimillä.Riekalemaisissa repeämissä poistetaan vaurioituneet ja haittaavat osat. Toimenpide on helppo tehdä tähystyksessä ja toipumisajat ovat lyhyitä. Nivelsidevammat Nivelsiteet vastaavat nivelen vakaudesta, tukevuudesta. Polvessa tärkeimmät nivelsiteet ovat ristisiteet (etummainen ja takimmainen) ja sivusiteet (sisempi ja ulompi). Polven vääntyessä voi nivelside revetä. Osa tällaisista vammoista paranee itsekseen, mutta osa vaatii leikkaushoidon.
Ristisiderepeämistä eturistisiteen repeämä on tavallisin. Eturistisiteen tehtävänä on estää säären liika liukuminen eteen ja kiertyminen reiteen nähden. Eturistisiteen repeämän jälkeinen löysyys johtaa useimmilla polven epävakauteen (instabiliteetti), joka koetaan muljahteluna tai pettämisenä. Epävakaa polvi korjataan tähystysteitse tehtävällä eturistisiderekonstruktiolla, jossa vaurioitunut ristiside korvataan elimistön omalla varaosalla, tavallisimmin joko polvijänteen osalla tai reisijännekimpulla. 
Tähystyskuva revenneestä eturistisiteestä. Takaristisiderepeämällä on eturistisidettä huomattavasti parempi taipumus parantua riittävän tiukaksi ilman leikkausta. Vain hankalat löysyydet korjataan takaristisiderekonstruktiolla. 
Tähystyksessä polven takaristiside. Sivusiteistä sisempi (mediaalikollateraali) paranee usein itsekseen ilman leikkausta, mutta kipua saattaa kestää jopa 6-8 viikkoa. Ulompi sivuside (lateraalikollateraali) taasen vaatii revetessään lähes aina leikkaushoidon ja silloin tuoreeltaan todettu ja hoidettu vaurio on teknisesti helpompi toteuttaa ja toipumisajat ovat lyhyempiä kuin ns. vanhan vamman osalta.
Nivelsidevammoihin liittyy usein muita vaurioita, esimerkiksi kierukan repeämiä ja rustovaurioita. Siksi oikeat hoitolinjat tulee arvioida polvinivelen kokonaisuuden mukaan ja mielellään jo varhaisvaiheessa (viimeistään 1-2 viikon kuluessa tapaturmasta). Diagnoosin teossa tarvitaan tarkka kliininen tutkimus, mutta magneettikuvauksella saadaan yleensä helposti näkyviin kaikki vammat ja oikean hoidon suunnittelu on mahdollista. Polven rustovauriot Rustot toimivat nivelessä luiden päissä liukkaina ja kimmoisina ”pinnoitteina” taaten nivelen mahdollisimman kitkattoman toiminnan. Isku- tai vääntövamman seurauksena rusto voi vaurioitua lohkeamalla tai halkeamalla.
Rustovaurion oireet voivat olla moninaiset: lievästä kivusta runsaaseen turvotteluun ja liikevajauteen. 
Tähystyskuva reiden rustovauriosta.
Pienet pinnalliset vauriot voivat rauhoittua itsekseen, mutta laajat ja syvät vaativat korjaustoimenpiteen. Luuhun asti ulottuvassa rustovauriossa verestetään pohja esim. pieniä reikiä tekemällä (microfracture), jolloin emoluusta tulevat kantasolut alkavat muodostaa kuoppaan arpirustoa korjaten näin vaurion. Mikäli arpirustokudosta ei muodostu riittävästi, voidaan tehdä laajempi ruston siirtoleikkaus (ns. mosaiikkiplastia tai viljeltyjen rustosolujen siirto).
Polvilumpion sijoiltaanmeno (lumpioluksaatio)
Polven kiertovääntyessä saattaa lumpio luiskahtaa pois paikoiltaan. Sijoiltaanmeno aistitaan muljahduksena, joka useimmiten korjautuu saman tien. Jos lumpio jää polven sivulle ja tällöin polvi on yleensä koukussa, näyttää polvi irvokkaalta ja tuntuu erittäin kivuliaalta. Lumpio palautuu paikoilleen polven suoristuessa joko itse tehtynä tai toisen henkilön avustamana.
Lumpion sijoiltaan menoon voivat vaikuttaa useat rakenteelliset ja toiminnalliset seikat ja siksi mahdollisten korjaustoimenpiteiden tarve tulee arvioida yksilöllisesti. Toisinaan riittää pelkkä seuranta ja joskus tarvitaan korjaus- ja kiristysleikkauksia. Polvilumpion muljahdus voi vaurioittaa esim. rustoa. Siksi tällaisten oheisvaurioiden varalta tilanne kannattaa tutkituttaa jo alkuvaiheessa, jotta pikaista hoitoa vaativat leikkaukset voidaan tehdä viipymättä (esim. irtopalan kiinnitys).
Polven kiertovääntyessä saattaa lumpio luiskahtaa pois paikoiltaan. Sijoiltaanmeno aistitaan muljahduksena, joka useimmiten korjaantuu saman tien. Jos lumpio jää polven sivulle ja tällöin polvi on yleensä koukussa, näyttää polvi irvokkalta ja tuntuu erittäin kivuliaalta. Lumpio palautuu paikoilleen polven suoristuessa joko itse tehtynä tai toisen henkilön avustamana. Lumpion sijoitaan menoon voivat vaikutta useat rakenteelliset ja toiminnalliset seikat ja siksi mahdollisten korjaustoimenpiteiden tarve tulee arvioida yksilöllisesti. Toisinaan riittää pelkkä seuranta ja joskus korjaustoimenpiteiden tarve tulee arvioida yksilöllisesti. Toisinaan riittää pelkkä seuranta ja joskus tarvitaan korjaus- ja kiristysleikkauksia. Polvilumpion muljadus voi vaurioittaa esim. rustoa. Siksi tällaisten oheisvaurioiden varalta tilanne kannattaa tutkituttaa jo alkuvaiheessa, jotta pikaista hoitoa vaativat leikkaukset voidaan tehdä viipymättä (esim. irtopalan kiinnitys). Polven rasitusvammat
Useimmat urheilulajit ja liikuntamuodot kuormittavat alaraajoja ja siten polvea. Polvessa voi olla useita erilaisia rasitusvammoja, esimerkiksi etuosassa hyppääjän polvi paikantuen polvilumpion alakärkeen (patellan apisiitti), juoksijan polvi polven ulkosyrjällä reiden ulkosivujänteen seudussa (sdr. tractus iliotibialis) tai polven sisäsivulla tuntuva hölkkääjän polvi (sdr. pes anserina).
Yhteistä näille kaikille on se. että oiretta voidaan hoitaa levolla, lääkkeillä ja korvaavilla harjoitteilla (esim. vesijuoksu, kuntopyörän polkeminen), mutta tärkeätä on selvittää mahdolliset taustatekijät ja syyt rasitusvammaan sekä korjata ne, jotta vaivasta päästään lopullisesti eroon ja ehkäistään sen uusiutuminen.
Taustatekijöiden selvittely vaatii usein tekniikan, lihasvoiman ja lihastasapainon sekä varusteiden ja suoritusolosuhteiden analysointia, jotta syy saadaan poistettua tai oikein kuntoutettua. Polvinivelen kuluma
Polvinivelen kuluma tarkoittaa ruston ohentumista ja lopulta halkemia ja lohkeamisia aina luuhun asti. Kulumaan voi johtaa rajut tapaturmat, jopa yksittäinen voimakas vääntövamma saattaa häiritä ruston alaisen luun aineenvaihduntaa ja siten johtaa myöhemmin ruston heikkenemiseen ja vaurioihin. Toistuva väärä kuormitus ja ns. iskutus saattaa vaikuttaa. Pelkkä rasitus, esimerkiksi juokseminen ei sinänsä johda polvinivelen kulumaan.
Ehkä eniten kuitenkin vaikuttavat perintötekijät: kulumaan altistavat geenit voivat johtaa nivelkumumaan ilman vammoja tai muita taustatekijöitä.
Kuluma alkaa lievillä oireilla: särkyä ja mietoa turvottelua. Polven etuosan rutina johtuu useimmiten lumpionivelen ruston pehmentymästä ja epätasaisuudesta eikä ole oireena niin vakava kuin vastaava ruston muutos säären ja reiden välisessä nivelessä.
Vakava kuluma tarkoittaa jatkuvaa leposärkyä, liikuntakyvyn heikkenemistä ja jopa polven asennon muutoksia.
Lievää kulumaa voidaan tilapäisesti lievittää lääkkeillä, joko oireenhoitona särkylääkkeillä tai nivelen sisäisillä injektioilla (hyaluronaatti, ”kukonhelttauute”). Markkinoilla on myös lukuisia ns. rustolääkkeitä, joista osa on hankittavissa luontaistuotteina. Varsinainen teho itse kuluman hoidossa on yleensä vähäinen. Koska kulumaoireilu on luonteeltaan vaihtelevaa ja aaltomaista, voi joku kokea selvää hyötyäkin.
Lievään kulumaan voi liittyä alttius polvinivelen kierukoiden repeämille. Näistä aiheutuu yleensä selvät oireet, jotka voidaan poistaa tähystystoimenpiteellä. Mitä useammin kulunutta polvea tähystetään, sitä vähemmän tähystyksestä enää on apua. Vaikeissa tapauksissa harkitaan keinoniveltä joko osittaisena tai koko nivelen korvaavana. Toispuoleisissa kulumissa voidaan kokeilla luun ja nivelen asentoa muuttaavia leikkauksia (ns. osteotomia).
Liikunta on tärkeä osa nivelkuluman hoidossa. Polviniveltä oikein kuormittava tasainen liikunta on hyödyllistä. Myös mahdollisten kuluman taustatekijöiden korjaus voi auttaa, esimerkiksi ylipainon vähentämisessä jo 5 – 10 kg:n painon pudotus auttaa. Tapio Kallio
ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
liikuntalääketieteen erikoislääkäri
sairaalan ylilääkäri
|
